Niinhän siinä viikko vierähti ettei muka ehtinyt blogia päivittämään.

Viime viikon torstai oli urheilun täytteinen! Kävin tunnin aamulenkillä, illalla tunnin salilla ahkeroimassa ja vielä iltalenkillä!

Perjantaina kävin kärrykävelyllä Juniorin kanssa, ja leikkasin nurmikon. Lauantai meni pihatöissä kukkapenkkejä puunatessa ja muutaman kesäkukankin sain laitettua. Myös pari kärrykävelyä kuului päivän ohjelmaan. Sunnuntaina pidin lepopäivää, kun ei muka ehtinyt minnekään...

Tällä viikolla paino on edelleen tippunut. Tänään aamupaino oli jo 60,6kg! Kyllä se kohta vitosella alkaa! Alkuviikko meni liikunnan suhteen plörinäksi kun oli sateista ja siihen päälle kampaajaa ja kevätjuhlaa. Eilen oli kevään viimeinen ZUMBA. Ikävä tulee, oli se sen verran hauskaa, ja pikkuhiljaa alkoi jo askeleet löytyä. Siis pikkuhiljaa.

Tänään päivä alkoi taas tyhjällä vatsalla tehdyllä aamulenkillä. Juoksu ei tahtontu luistaa, joten kävelin suurimman osa. Hiki tuli. Ja sitten kun töistä vapaapäivä oli niin siivosin. Näin siivouspäivinä miettii, että ollappa sinkku! Ei tarttis siivota kuin omat sotkut. Nyt siivoan neljän muunkin henkilön porsastukset, ja kahden koiran. HUOH! Aikaa opiskelulle ei sitten jäänyt, sillä pojat ovat jo kotiutuneet koulusta, ja Juniorikin pitäisi jo päiväkodista noutaa.

Koko päivän on ollut siipi maassa, ja välillä olen nieleskellyt pettymyksen kyyneleitä. Luin tänään Jutan blogista, että dieetin jatko on maksullinen, ja siirtyy www.fitfarm.fi osoitteeseen. Toki arvasin, että maksulliseksi muuttuu, mutta kuitenkin olin odottanut jotain jatko-ohjeita myös blogiin. Nyt tuntuu, että jää ihan tyhjän päälle, ja tämä melkein neljä viikkoa on ollut ihan turhaa. Aivan turhaan kieltänyt itseltäni kaikki herkut... Eihän se oikeesti näin oo, mutta siltä tuntuu!

Ja miksen sitten mene maksulliseen ohjelmaan mukaan, kun kyse ei edes ole tähtitieteellisistä summista, vaan ihan kelvollisesta korvauksesta Jutan vaivannäöstä? Syynä on tuo siippa, joka heti aamusta ilmoitti, että meidän perhe ei laita moiseen hömpötykseen rahaa. Yhteinen talous, niin enpä voi hirveesti vastaan laittaa.

Harmittaa ihan älyttömästi, että nyt jää myös blogissa saatua tukea vaille. Kotoa sitä minkäänsortin tukea on koko projektin aikana ollut ihan turha odottaa :(. "Kaikki kilot kun tulee kuitenkin moninkertaisena pian takaisin", sanoo mies.

Nooh, jospa huomenna olisi parempi päivä. Ei auta muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja päästä tästä yli. Ja yrittää jatkaa omin voimin.