Elämäni ensimmäinen kymppi takana!!! Huippufiilis, sillä en ole koskaan, ikinä aikaisemmin juossut (hölkännyt) noin pitkää matkaa Jos joku olisi minulle vuosi sitten, tai edes puoli vuotta sitten sanonut että juoksen kympin ennen elokuuta, olisin pyöritellyt vaan silmiäni, että "niin varmaan". Mutta nyt se on tehty.
Ja hengissä selvisin.
Ja yhä edelleen olen hengissä.
Ja mulle se on iso juttu, vaikka monet heittää kympin lenkkejä tosta noin vaan viisikin kertaa viikossa. Ehkä minäkin jonain päivänä, ellei siipan kannustavat sanat toteudu: "sitä alkaa tulla polvivaivoja ja muita, varsinkin kun ylipainoisena juoksee".
Myös lapset osallistuivat juoksuihin, juoksivat 500-1000m, en tiedä tarkkaan kun olin itse omalla matkallani. Vanhempi oli sarjansa kakkonen, nuorempi ykkönen. Tänään juhlitaan
Ja se aika sitten. Tavoittelemani aika alittui! Sykemittari pysähtyi aikaan 1,08,45 (matkaa oli 10,2km). Siitä on hyvä lähteä parantamaan
Kommentit