Perjantai. Talo on viimein tyhjillään ja saa levähtää. Aion nauttia tästä vapaapäivästä seuraavan viiden viikon ajan, vaikka tiedän, että se jossakin vaiheessa kostautuu. Työni on siis jaksotettu, ja kun tämä ensimmäinen jakso on helppo (töitä vain 18h viikossa), tulee seuraavissa jaksoissa tuntimäärä kasaantumaan. Mutta se on sen ajan murhe. Kevyt aloitus, varsinkin näin sairaana, on erittäin tervetullut.

Eilisilta oli todella vaikea. Mulla oli kuumetta, päätä särki ja hengittäminen oli todella vaikeaa. Pystyi vetämään vain pieniä henkosia kun keuhkoihin sattui ja yskitti. Yöllä suuta kuivasi, ja yskimiseenkään ei tuntunut saavan pontta kun ei voinut vetää happea. Tämä aamu valkeni onneksi jo parempana. Tarkoitukseni oli soittaa työterveyteen, että josko joku kuuntelisi mun keuhkoja, mutta olon olleesa jo parempi, jötin soittamatta. Nenä ei vuoda enää holtittomasti, pää tuntuu suht normaalilta, ja hengityskin kulkee jo. Vieläkin yskittää, mutta parempaan päin selvästi mennään.

Vaakakin näytti kivoja lukemia aamulla! Totta kai se johtuu syömättömyydestä ja ruokahalun puutteesta, mutta jospa se ei nousisi hirveästi, kun maanantaina kuitenkin saa aloittaa GofatGon ohjeilla. Mulla on suuret tavoitteet ja toiveet ton haasteen ajaksi!

Mutta mun hartain toive tällä hetkellä on parantua maanantaiksi! Että huomenna heräisin, ja kaikki flunssan oireet olisivat poissa, niin voisin turvallisin mielin jatkaa liikkumista. Maanantaina alkaa nimittäin ZUMBA! 1,5h kerrallaan ja mun lemppariohjaaja naapurikaupungista. Pakko päästä, ettei mun paikka mee jollekulle toiselle.

Kansalaisopistonkin ilmoittautuminen alkaa maanantaina ja oon kovasti miettinyt että mille sitä alkais. Kuntonyrkkeilyä olisi uutuutena tarjolla, harrastin sitä opiskeluaikoina Oulussa ja tykkäsin kovasti. Toisaalta tarjolla olisi myös syvävenyttelyä. Venyttely kun on sellaista, ettei millään tuu itekseen tehtyä. Palaan siihen kohta. Toki tarjolla on myös perinteisiä biccejä (army, aero,latino jne), circuitia, pumpia, jumppia jne. Mutta jossain vaiheessa tulee aika ja raha vastaan. Meitin poitsut kun harrastaa jääkiekkoa ja vanhemmalla on harkat 3xviikossa, nuoremmalla 2xviikossa, lisäksi vielä jalkapalloa, telinejumppaa, koulun sählykerhot... Ehtiikö sitä itse loppujen lopuksi muuta kuin kuskaamaan lapsia???

Venyttely on jo pitkään tosiaan painanut mieltä. Ennen kaikkea se, että ei tule venyteltyä. Mä olen jäykkä kuin rautakanki! Sain uusimman sport lehden lahjalehtenä ja siellä oli ihan kivoja venyttelyliikkeitä, mutta jotenkin tuntuu, että niihin tarvittais se bosu-pallo tai muita värkkejä, joita mulla ei oo. (tiedostan kyllä itekin, että ne ovat tekosyitä!!)  No, eilen postiluukusta kolahti tilaamani "pelastus":  kirja/dvd Virkistävää venyttelyä:

Kunhan tästä paranen niin täytyy testata. Vähän jo selailin kirjaa, ja vaikutti oikein mukavalta. Selkeitä kuvia ja ohjeita. Saapa nähdä sitten kun alkaa oikein tekemään :) Alkusanoissa oli kuitenkin viisauksia, joista päälimmäisenä jäi mieleeni:

"Opettele vertaamaan vartalosi venymistä tänään siihen, miten se venyi eilen. Älä vertaa sitä mallin vartaloon."

"Opettele näkemään kehosi sellaisena kuin se on. --- Emme saa aikaiseksi muutosta, ennen kuin näemme kehomme sellaisena kuin se todella on ja kunnioitamme sen yksilöllisyyttä."

"Pysyvä muutos tapahtuu vähän kerrallaan."

Arvatkaa vaan katsoinko ensimmäisenä sitä mallia että huoh, en ikinä pysty tuohon! Tai tuohon, tai tuohon... Mä inhoan vartaloani; isoa pömppömahaa, jenkkakahvoja, selkäläskejä... Ja tahdon muutoksen nyt heti. Hetikaikkimullenyt!!!! Mietiskelyä ja itsensä hyväksyntää siis edessä, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että matka siihen että olisin itseni kanssa sujut, on piiiiitkä.

Jillianin jumppaa en ole tehnyt aikoihin. Siihenkin on taas tartuttava kiinni kunhan tervehtyy. Se kakkostaso taisi hieman säikäyttää ensimmäisellä kerralla kun oli niin rankka. Mutta periksi en anna. Pakkohan siitäkin on selviytyä!

Mutta nyt jälleen psykan kirjan pariin. Mukavaa viikonloppua kaikille!