Kylläpä on mahtava olo! Melekonen aamupäivä takana .

Neiti aloitti tänään päiväkodin reippaana kesän jäljiltä. Jäi ihan mielissään, joten minäkin hyvillä mielin suuntasin salitreeneihin. 45min jaksoin huhkia, ja sitten pojat soittivat kotiin. Olivat heränneet ja kaverit oli kyselleet luistelemaan kun jäähallikin aukeaa tänään.

Kun pääsin kotiin, nakkasin pojille aamupalaa ja aloin jumpata. Tein Jillianin jumpasta kakkostason ensimmäistä kertaa. Ensivaikutelma on ihan kamala! Liikkeet tosi rankkoja! Tai mulla vaan huono kunto... No, jospa se taas kymmenennellä kerralla olis siedettävää. Tuskin uskallan aatellakaan mitä kolmas taso tuo tullessaan! Sykemittarin mukaan mun max syke oli 223!!! Rohkenen epäillä... Mutta toisaalta, se oli rankka ja hiki valui ihan hirveesti!

Jumpan jälkeen pikasuihkuun ja esikoinen oli ystävällisesti tuonut varastosta myös äitin luistimet ja kypärän. Kyllähän tommonen omatoimisuus on palkittava ja niin luistelin itsekin reilun puoli tuntia. Hallilla oli paljon nuorisoa, joten kunnolla ei päässyt sykettä nostamaan (enkä ilman varusteita olisi varmaan uskaltanutkaan. ja juu, multa löytyy täysi varustus!), mutta kevyttä pelailua. Ja minun osaksenihan tahtoi jäädä se maalin vartiointi . Mutta ihanaa, kun äiti vielä kelpaa pelikaveriksi!

Nyt pitäisi syöpästä jotain ja levähtää hetki ennen kuin haen neidin hoidosta. Siippa hälytettiin aamuyöstä myrskyaputöihin naapuripitäjään, eikä ole vieläkään tullut kotiin. Oli myrsky kunnolla pistänyt puita nurin.

Ja se aamupaino, se oli 60,3. Nyt ei saa enää nousta!