Minä olen murehtija. Murehdin etukäteen, jälkikäteen ja tässä hetkessä. En vain voi sille mitään. Ja se ahdistaa.

Tällä hetkellä kaikki on yhtä tuskaa! Ensinnäkin liikkumattomuuden tuskaa. Minä tahdon liikkua!!!!!!! Zumbaa, juoksua, kuntosalia, jumppaa... ihan mitä vaan! Mutta kahteen päivään en oo taas ehtiny ja pystyny yhtään mitään. Tahtoo kesän takaisin!

Nuha on edelleen ja yskä. Nekin ahdistaa! Parantuis jo! Ei millään malta odottaa että olo ois normaali ja uskaltais tehdä kaikkea mitä tahtoo (ja ehtii, huoh).

No sitten makean tuska! Voi järkytys!!! Tänään oli töissä kolleegan läksiäiset ja nenän eteen kannettiin toinen toistaan komeampaa kermakakkua. En sortunut, join vain kupillisen teetä. Mutta koko iltapäivän ja illan on tehnyt mieli makeaa. Ihan mitä tahansa, vaikka lusikallinen vanilliinisokeria. WHATEVERRRRR! Ennen vanhaan kun siippa oli työreissulla, mun illat oli pyhitetty tv:lle ja mässäilylle lasten mentyä nukkumaan. Töllötin mulla on edelleen, mutta ei se ookaan yksinään kiva!

Ja tiedättekö mihin sitten sorruin? Niin, minä sorruin tänään Jutta-dieetistäni. Myönnän sen ja olen nolonolonolonolo. Söin siivun pippurihärkä leikkelettä!  Mutta se onkin ainoa asia mikä EI ahdista.

Tänään töissä selvisi mun loppuvuoden työtunnit, ja mua ahdistaa ihan hirveesti kakkosjakso. Tulen olemaan yötä päivää töissä! Milloin minä ehdin tekemään yhtään mitään?? Ja mua ahdistaa, että kohta elokuu vaihtuu syyskuuksi ja se penteleen psykan tehtävä ei etene! En vain pysty keskittymään siihen kirjaan. Ahdistaa.

God natt!