Kiitos kaikille edelliseen postaukseeni kommentoinelle! Ajatuksenne lämmittävät mieltä.

Täällä ollaan edelleen itsesäälin syövereissä, sieltä nouseminen tuntuu aika vaikealta. Vaakani olen saanut takaisin, +3kg ja nousu vaan jatkuu. En ole saanut katkaistua syömiskierrettä. Pömppis on tullut takaisin, turvottaa koko ajan ja muutenkin on huono olo. Iltaisin vannon että huomenaamulla palaan aamupuuroon ja säännölliseen ruokailuun. Ihan takuulla. Mutta kun aamu koittaa, alkaa napsiminen samantien. Vähän sitä täältä, tätä tuolta jne. Kaikki kaapinnurkat kaivetaan tyhjäksi, ja hei kaupassakin täytyy käydä...

Liikunta on jäänyt myös vähiin, en oikeastaam käy muuta kuin zumbassa. Sinnekään en ole enää vaivautunut ottamaan sykemittaria mukaan. Kuntosalilla en ole käynyt aikoihin! Juoksemisesta puhumattakaan. Kävelyllekään ei ole viitsinyt vaivautua; on kylmää ja pimeää. Hyvin nopeasti siis on ollut helppo unohtaa reilun puolen vuoden "elämänmuutos".

Toki tiedän senkin, että jos tämä helppoa olisi, ei ylipainoisia ihmisiä olisikaan.

Vielä jossain tulevaisuudessa tunnelin päässä häämöttää hämärä kuva SlimHeidistä, joka mahtuu kokoon S tai 36. Se päivä ei ole vielä.