Eilen ei olo ollut kovin kaseva. Huimasi, jos nousin liia nopeeta ylös ja päätä särki. Epäilin jo saaneeni auringonpistoksen, mutta niin se vaan pikkuhiljaa meni ohi.

Tänään oli taas kuuma päivä, vaikka oloa helpotti kyllä melkoinen tuulen vire. Lähdin seitsemän jälkeen lenkille ja mittari näytti vielä +26. Alku oli tosi vaikea. Melkein heti alkoi kylkeen pistämään, ja päivällä herkuttelemani jäätelö pyrki ylös. Sisulla kuitenkin jatkoin, ja se meni ohi.

Teollisuuskylän kohdalla koin pienen "välikuoleman", mutta en alistunut kävelemään. Ahdistusta siinä kohtaa lisäsi varmaan vilkaisu työpaikalle. Se muistutti, että tätä lystiä ei loputtomiin jatku, vaan töihinkin on palattava.

Pääsin kuin pääsinkin kotiin asti, vaikka sykkeet olivat melko korkealla koko lenkin ajan. Huomenna aattelin käydä autolla kiertämässä uuden lenkin. En "uskaltanut" lähteä kylmiltään sinne juoksemaan, kun en yhtään muista, mistä kohti hiekkatielle piti kääntyä tai edes että kuinka pitkä lenkki kokonaisuudessaan on.

Illalla herkuttelin paistamalla pekonia... ei aivan laihdutusruokaa ei, mutta tuntui että nyt tarvii suolaista! Huomenna on punnituspäivä, ja kaikki varpaat ja peukut pystyssä, että lukema alkaisi jälleen vitosella. Tässä nipin napin kahta puolta on jumitettu jo ties kuin kauan, ainakin siltä tuntuu! Nyt tarvitsisi sellaisen muutaman viikon pudotusputken, että taas jaksaisi.