Voisinpa toivottaa hyvää uutta vuotta, tai onnellista uutta vuotta tai parempaa uutta vuotta. Niin, voisinpa.

Kun vuosi vaihtui, ajattelin, että parempi vuosihan sitä on tulossa, ei muuta voi. Mutta näköjään voi. Tämä postaus ei liity mitenkään epäonnistuneeseen elämäntaparemonttiin, liikuntaan tai laihdutukseen. Mutta tämä on kirjoitettava, koska minulla ei ole KETÄÄN kenelle puhua, ja jos en saa tätä purettua, mun pää räjähtää.

Sain tänäaamuna tietää kaksi asiaa a) mieheni on pettänyt minua ja b) hän on reissultaan tuonut tuliaisina klamydian. Miten tässä nyt sitten pitäisi olla??? Mies hokee, että minun on annettava anteeksi ja että me pääsemme tästä yli ja että *minä* en voi tehdä tätä lapsille. Ai miten niin MINÄ???? Miten tämä yhtäkkiä onkin kaikki minun syytäni????

Minulla puolestaan ei ole pienintäkään aikomusta antaa anteeksi. Mies on aina tiennyt, että se on kerrasta poikki. Ehkä tämä ei ollut ensimmäinen kerta, mutta nyt jäi kiinni ja se riitti minulle. Itse paskiainen on tiennyt tartunnastaan jo yli kaksi viikkoa, eikä ole puhunut minulle mitään! >Voi s*tana!

Ehkä, EHKÄ olisin voinut ajatella eri tavalla, jos kyseessä olisi ollut jokin kännisekoilu, "lipsahdus". Mutta ei, tämä oli suunniteltu teko: minulle kertoi menevänsä työreissulle, mutta olikin naapurikylillä toisen naisen luona 2 päivää. Samaan aikaan minä sain yksinäni pyörittää täällä arkea ja lasten harrastusrumbaa. Voi raato!!!!!!!!! Miten minä voisin enää milloinkaan luottaa mihinkään mitä hän sanoo??? 

Mulla on niin paha olla ja neuvoton olo. Sen tiedän, että maanantai kun koittaa ilmoitan töihin olevani sairaana (tai otan palkatonta vapaata, ihan sama), ja sitten minun on ensimmäisenä päästävä lääkäriin hoidattamaan itseni. Sen jälkeen? Minulla ei ole hajuakaan mitä nyt pitää tehdä??? Haluan avioeron vireille, mutta mulla ei ole mitään tietoa missä paikallinen käräjäoikeus on ja kävelläänkö sinne noin vaan sisälle vai pitäisikö olla aika varattuna.  Voiko kaupungin sosiaalitoimi auttaa? Mihin minä lasten kanssa muutan asumaan? Mistä minä saan kasaan rahat takuuvuokriin tai mistä ylipäätään saan vuokra-asunnon? Miten saan itse muuttoruljanssin hoidettua, miten saadaan talo ja auto ja kaikki muu myytyä ja jaettua? Jäänkö edes koko paikkakunnalle, jossa mulla kuitenkaan ei ole tosiystäviä? Voi paska minkä lykkäs! Loistava vuoden aloitus.

Olo on tosi finito ja olen itkenyt silmät päästäni. Lapset ei ole ihme kyllä kyselleet mitään, eikä niille kuulemma saa sanoa mitään. Ja miestähän on hänen sanojensa mukaan turha "mustamaalata" missään... Toisin sanoen kulisseja olisi pidettävä yllä hinnalla millä hyvänsä, mutta jo yhden päivän perusteella voin sanoa että MINÄ EN JAKSA!

Minun suurin murheeni on tällä hetkellä, että miten minä selviän huomisesta kun en pysty tekemään yhtään mitään. Yhtään mitään.

Voi paska.