Sain kehitettyä itselleni eilispäivän aikana mojovan flunssan! Aamulla ei ollut vielä minkäänlaisia tuntemuksia ja lähdettiin Juniorin kaa reippaasti pyörällä päiväkotiin ja töihin. Aamupäivällä alkoi aivastelu ja nenän kutitus. Iltapäivällä alkoi nenä vuotaa ja illalla sitten oli jo pää täynnä räkää. Päätä särkee, lihaksia särkee, nenä vuotaa, henki ei kulje, suuta kuivaa (kun nenän kautta ei voi hengittää) ja vuoroin palelee ja hikoilen. Marvellous.

Tässä istun villasukat jalassa, fleece niskassa, soprmenpäät "jäässä". Liikkumiset kiinni ties kuinka kauan, harmittaa! Maha kurnii, mutta ruoka ei maistu Otsan rypistys. Ja koska mikään ei maistu miltään, ei tule tarpeeksi kiinnitettyä huomiota siihen mitä suuhunsa pistää. Finnrexin on paras ystäväni. Onneksi töissä oli lyhyt päivä, ja huomennakin vain 4h päivä. Perjantai on vapaa. Tänään oli tarkoitukseni töiden jälkeen paneutua psykan kirjaan (deadline lähestyy uhkaavasti!!!), mutta miten sitä lukee kun silmät vuotaa ja hyppii riviltä toiselle. Sen lisäksi pojat ovat kotona kuumeessa. Heillä ei ole muita flunssan oireita kuin kuume, minulla on kaikki muut oireet PAITSI kuume. Kyllä ne silti keskenään kinastella jaksavat, ja minulla ei ole voimia toimia erotuomarina! Toivottavasti paranevat OIKEIN pian.

Maanantai-iltana siippa väi pojat jääkiekkoharjoituksiin ja minä lähdin Juniorin kanssa pyörälenkille. Kierrettiin viereinen järvi, siitä tulee reilu 20 kilsan lenkki. Neiti jaksoi yllättävän hyvin istua istuimessaan, mitä nyt välillä potki ja kyseli, että joko mennään kotiin. Mun pyörän ajotietokone ei valitettavasti vielä ole toiminnassa. Miun järki ei kertakaikkiaan riitä sen toimimaan saamiseen ja siippa ei jaksa vaivautua moiseen hömppään osallistumaan. Huoh! Onneksi sentään sykemittaria osaan käyttää ja tossa reilun tunnin matkalla paloi 506 kaloria. Ihan huomaamatta. Pyöräilyä olisi aikomukseni enemmänkin harrastaa, mutta nyt pitää vaan malttaa parantua!

Koti on kuin pommin jäljiltä. Pyykkivuorikin on valtava. Mutta nyt ei vaan jaksa, ei.